Marjo Yli-Piipari, suomen kielen johtava opettaja
Suomalaisten maahanmuuttajien opiskeluolot Fuengirolassa vaikuttavat suopeilta. Vuosittain lähemmäs 3 000 valohoitotunnin lisäksi suomalaiselle kaupungin asukkaalle on tarjolla monipuolista aikuiskoulutusta ja toimintaa opetusministeriön tukemassa Sofia-opistossa. Somedi-hankkeen yhteydessä kuultaneen lisää siitä, miten suomalaiset ovat kotoutuneet Marbellan ja Málagan kaupungin välissä sijaitsevaan Fuengirolaan.
Entä miten kotoutuvat Helsinkiin tulleet maahanmuuttajat Pohjolan harmaampiin ja viileämpiin maisemiin ja tottuvat suomen kielen laskevaan intonaatioon? Miten ja millaiseksi identiteetti muotoutuu uudessa kulttuurissa? Jotkut tulevat pakolaisina, jotkut taas työn, opiskelun tai perheen perässä. Oli tilanne mikä tahansa, muutto vaikuttaa väistämättä identiteettiin. Kotoutumisprosessi voi olla henkisesti kivulias, lamauttaa toimintakyvyn ja kestää vuosikausia. Jotkut taas voivat kokea muuton ja muutoksen jopa innostavana. Kotoutumiseen vaikuttavat muuttajan taustan lisäksi uudet olosuhteet, asenteet maahanmuuttajia kohtaan, sosiaaliset verkostot ja tietenkin uuden kielen oppiminen. Kotoutuminen on varmaan syvimmiltään juuri uuden identiteetin löytämistä, tasapainon saavuttamista uudessa ympäristössä.
Viimeisimmässä Monitori-lehdessä (4/2009) Otavan opiston kansainvälisten suhteiden koordinaattorin Enrique Tessierin mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana lakiuudistuksilla on ollut positiivinen merkitys maahanmuuttajien uuden identiteetin muotoutumisessa.
Parhaillaan työn alla on uusi kotouttamislaki. 90-luvulla valmisteltu nykyinen kotouttamislaki ei enää ole toimiva tilanteessa, jossa yhä useampi tulee maahan työn tai opiskelun vuoksi tai perhesiteen perusteella. Humanitaarisista syistä Suomeen muuttaneiden osalta 90-luvun laki on melko toimiva. Uudessa laissa huomio tullaan ilmeisesti suuntaamaan erityisesti lasten, nuorten ja kotona olevien puolisoiden kotoutumis- ja koulutusmahdollisuuksiin. Tarkoitus on myös ylipäätään helpottaa ja nopeuttaa koulutukseen pääsyä. Monenlaisia ja perusteltuja mielipiteitä on siitä, pitäisikö yhteiskunnan toimenpiteisiin nojautuvan kotoutumisen kestää vähemmän vai enemmän kuin kolme vuotta. Varmaa on, että kahdessa tai kolmessa vuodessa harva saavuttaa syvällistä kielitaitoa. Arjesta voi kuitenkin selviytyä vähemmälläkin kielitaidolla – niin työelämässä kuin asiointitilanteissakin. Ja juuri näissä arjen tilanteissa kotoutuminen viime kädessä tapahtuu.
Kansainvälisissä kommunikaatiotilanteissa – olimme sitten ulkomailla tai kotimaassa – joudumme erityisellä intensiteetillä kohtaamaan oman identiteettimme. Se tekee kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta paitsi haastavaa myös kiehtovaa ja opettavaista. Blogipallo pomppii nyt takaisin Helsinginkadulle aluerehtori Eero Julkuselle.
Marjo Yli-Piipari
18.12.2009
16.11.2009
Käytännön kansainvälisyyttä
Taina Törmä, johtava rehtori
Vuosi sitten Kansalais- ja työväenopistojen liitto (nyk. Kansalaisopistojen liitto) suunnitteli opintomatkaa Espanjan Aurinkorannikolle. Tutustumiskohteina olisivat Sofia-opisto ja esikoulusta lukioon oppia tarjoava suomalainen koulu. Matka toteutui marraskuun 2009 alussa. Edellä mainittujen lisäksi tapasimme Fuengirolassa kaupunginvaltuutettu Suvi Kaurasen, joka toimii maahanmuuttajien edushenkilönä, käytännössä palkattuna toimialajohtajana vaalikauden kerrallaan.
Mitä jäi käteen kauniin, aurinkoisen ja kuivan maiseman sekä iloisen matkaseuran lisäksi? Toiminnanjohtaja Minna Kantolan vetämä Sofia-opisto (www.sofiaopisto.net) saa tämän vuoden alusta asti opetusministeriöltä tukea perustamis- ja hankevaiheen jälkeen. Opisto tarjoaa suomalaisille maahanmuuttajille ja talven lomailijoille 2 000 tunnin verran muun muassa espanjan tunteja, kulttuuri- ja yhteiskuntatietoa, liikuntaa, avointa yliopistoa – kaikkea, mitä normaali kansalaisopistokin tarjoaa. Lisäksi on tarjolla tietoa opintokerhomaisesta toiminnasta. Helsingin työväenopisto on ollut Sofia-opiston yhteistyökumppanina alusta asti, lähinnä espanjan verkkokurssien kautta.
Matkan kiinnostavin aihe oli ilman muuta maahanmuuttajakysymys. Maahanmuuttajia on Aurinkorannikolla ainakin kaksi ryhmää: eurooppalaiset ja afrikkalaiset. Omilla varoillaan maahan muuttaa runsain määrin englantilaisia, suomalaisia sekä muita pohjoismaalaisia. Ja he ovat tervetulleita. EU-lainsääntö takaa tietyt edut lääkkeiden ja terveydenhuollon puolella. Ei huono. Kahtiajaon toinen puoli on Afrikka, josta on lähimmillään vajaa sata kilometriä Espanjaan. Laukkujen ja kellojen kaupustelijoita riitti ravintoloiden sisäpöytien äärelle. Suvi Kaurasen mukaan Fuengirolan kaupungilla ei ole ohjelmaa laittomien maahanmuuttajien suhteen. Väitteen viljelytilojen laittoman työvoiman käytöstä Kauranen torjui.
Suomen ja varsinkin pääkaupunkiseudun maahanmuuton hoito herättää meillä keskustelua ja mielipiteitä. Työväenopisto on suuri maahanmuuttajien suomen kielen kouluttaja Helsingissä. Koulutusta järjestetään vapaan sivistystyön periaatteiden pohjalta eli koulutukseen hakeudutaan itse. Osalle koulutettavia tehdään ns. rinnasteisen koulutuksen päätös, jolla opiskelijat saavat työvoimapoliittiseen koulutuksen oikeuttaman päivärahan ja joka voi toimia osana kotouttamista. Vantaan aikuisopisto ja Helsingin aikuisopisto ovat molemmat suuria maahanmuuttajasuomen kouluttajia myös maksupalvelupuolella, mikä tarkoittaa työvoiman ostamaa koulutusta ja Vantaalla myös maahanmuuttajien peruskoulun järjestämistä. Molempien opistojen edustajat olivat matkalla mukana ja keskustelut näistä asioista olivat erittäin antoisia.
Toisena isona teemana tuli esille Helsingin työväenopiston aloittama Somedi-hanke, jossa myös Sofia-opisto on mukana. Somedi tuottaa virtuaalisia oppimismahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumatta, mutta myös konkreettisia luentoja yli rajojen. Kevääksi on suunnitteilla luentosarja kirjallisuudesta, jossa luennot tulevat Helsingin lisäksi Sastamalan opistosta (eli Vammalasta) ja Kajaanista. Lisäksi sovittiin kaupunginvaltuutettu Kaurasen luennosta, jossa hän kertoo suomalaisista Aurinkorannikolla.
Matka tarjosi esimerkkejä konkreettisesta kansainvälisyydestä. Samalla eurooppalaiset todellisuudet tulivat hieman lähemmiksi. Heitän blogipallon suomen kielen johtavalle opettajalle Marjo Yli-Piiparille.
Taina Törmä
Vuosi sitten Kansalais- ja työväenopistojen liitto (nyk. Kansalaisopistojen liitto) suunnitteli opintomatkaa Espanjan Aurinkorannikolle. Tutustumiskohteina olisivat Sofia-opisto ja esikoulusta lukioon oppia tarjoava suomalainen koulu. Matka toteutui marraskuun 2009 alussa. Edellä mainittujen lisäksi tapasimme Fuengirolassa kaupunginvaltuutettu Suvi Kaurasen, joka toimii maahanmuuttajien edushenkilönä, käytännössä palkattuna toimialajohtajana vaalikauden kerrallaan.
Mitä jäi käteen kauniin, aurinkoisen ja kuivan maiseman sekä iloisen matkaseuran lisäksi? Toiminnanjohtaja Minna Kantolan vetämä Sofia-opisto (www.sofiaopisto.net) saa tämän vuoden alusta asti opetusministeriöltä tukea perustamis- ja hankevaiheen jälkeen. Opisto tarjoaa suomalaisille maahanmuuttajille ja talven lomailijoille 2 000 tunnin verran muun muassa espanjan tunteja, kulttuuri- ja yhteiskuntatietoa, liikuntaa, avointa yliopistoa – kaikkea, mitä normaali kansalaisopistokin tarjoaa. Lisäksi on tarjolla tietoa opintokerhomaisesta toiminnasta. Helsingin työväenopisto on ollut Sofia-opiston yhteistyökumppanina alusta asti, lähinnä espanjan verkkokurssien kautta.
Matkan kiinnostavin aihe oli ilman muuta maahanmuuttajakysymys. Maahanmuuttajia on Aurinkorannikolla ainakin kaksi ryhmää: eurooppalaiset ja afrikkalaiset. Omilla varoillaan maahan muuttaa runsain määrin englantilaisia, suomalaisia sekä muita pohjoismaalaisia. Ja he ovat tervetulleita. EU-lainsääntö takaa tietyt edut lääkkeiden ja terveydenhuollon puolella. Ei huono. Kahtiajaon toinen puoli on Afrikka, josta on lähimmillään vajaa sata kilometriä Espanjaan. Laukkujen ja kellojen kaupustelijoita riitti ravintoloiden sisäpöytien äärelle. Suvi Kaurasen mukaan Fuengirolan kaupungilla ei ole ohjelmaa laittomien maahanmuuttajien suhteen. Väitteen viljelytilojen laittoman työvoiman käytöstä Kauranen torjui.
Suomen ja varsinkin pääkaupunkiseudun maahanmuuton hoito herättää meillä keskustelua ja mielipiteitä. Työväenopisto on suuri maahanmuuttajien suomen kielen kouluttaja Helsingissä. Koulutusta järjestetään vapaan sivistystyön periaatteiden pohjalta eli koulutukseen hakeudutaan itse. Osalle koulutettavia tehdään ns. rinnasteisen koulutuksen päätös, jolla opiskelijat saavat työvoimapoliittiseen koulutuksen oikeuttaman päivärahan ja joka voi toimia osana kotouttamista. Vantaan aikuisopisto ja Helsingin aikuisopisto ovat molemmat suuria maahanmuuttajasuomen kouluttajia myös maksupalvelupuolella, mikä tarkoittaa työvoiman ostamaa koulutusta ja Vantaalla myös maahanmuuttajien peruskoulun järjestämistä. Molempien opistojen edustajat olivat matkalla mukana ja keskustelut näistä asioista olivat erittäin antoisia.
Toisena isona teemana tuli esille Helsingin työväenopiston aloittama Somedi-hanke, jossa myös Sofia-opisto on mukana. Somedi tuottaa virtuaalisia oppimismahdollisuuksia ajasta ja paikasta riippumatta, mutta myös konkreettisia luentoja yli rajojen. Kevääksi on suunnitteilla luentosarja kirjallisuudesta, jossa luennot tulevat Helsingin lisäksi Sastamalan opistosta (eli Vammalasta) ja Kajaanista. Lisäksi sovittiin kaupunginvaltuutettu Kaurasen luennosta, jossa hän kertoo suomalaisista Aurinkorannikolla.
Matka tarjosi esimerkkejä konkreettisesta kansainvälisyydestä. Samalla eurooppalaiset todellisuudet tulivat hieman lähemmiksi. Heitän blogipallon suomen kielen johtavalle opettajalle Marjo Yli-Piiparille.
Taina Törmä
20.10.2009
Tulevaisuuden siemenet
Annukka Mickelsson, johtokunnan puheenjohtaja
Taloudellisen varmuuden aika ei vielä ole alkanut, vaikka heikkoja merkkejä siitä onkin jo nähtävissä. Kulutus on piristymässä ja katseet kääntymässä kohti tulevaisuutta. Syksyn tukalaa aikaa laimennetaan pienillä piristyksillä.
Suomeen rantautunut slow life, jota myös huikeimmat kutsuvat köyhäilyksi, iskeytyi samaan aikaan mieliin kuin myös talouden kehitys saavutti yhden lakipisteensä liiraten väistämättömään jarrutukseen. Piti ja sai pysähtyä miettimään huomista uudesta näkökulmasta.
Suurin osa ihmisistä osaa ottaa tästä uudesta tilanteesta myös vaarin ja ohjaa mielenkiintonsa itseensä ja lähiympäristöönsä. Monen kalliimman asian kustannuksella ajanvietto omassa kotikaupungissa omien naapureiden kanssa nousee arvossa. Teatteri, kirjasto, kurssit yksin tai yhdessä ystävien tai perheen kanssa on suositumpaa kuin aikoihin.
Ilman kaupungin merkittävää tukea nämä mahdollisuudet olisivat huomattavasti rajoitetummat. Hyvinvointia luodaan sivistyksellä.
Lisääntynyt sivistyspalvelujen kysyntä tarkoittaa, että lamaan ei lamaannuta, vaan haetaan aktiivisesti tapoja pitää omaa oppimista ja sosiaalista kanssakäymistä yllä.
Ei ole mairittelevaa saada lisää vapaa-aikaa, kun tuntee tehneensä työnsä niin hyvin kuin pystyy, ja kun muiden päätökset johtavat oman toimenkuvan rajuun muutoksen. Vahva ihminen kykenee muuttamaan tässä latautuneen energian toimintaan ja hakemaan uusia haasteita totutun työkuvionsa ulkopuolelta.
Kaupungin ja valtion taloustilanne ei tee sivistyspalvelujen järjestämistä helpommaksi. Paljon aikaa ja resursseja halutaan suunnata tahoille, jotka ovat nimetty vain työttömyyden hoitoon. Työttömyyden pahin vitsaus on kuitenkin henkinen lamaannus. Sen yli pääsemiseksi olisi kasvettava henkisesti ja löydettävä oma tahtonsa tulevaisuuden siemeniksi. Kriisi usein pakottaa toimintaan, joskus jopa helpottaa päätöksentekoa siirtyä kokonaan toisenlaisiin tehtäviin tai elämäntapaan.
Sitä tärkeämpää on, että kaupungilta löytyy palveluja, jotka tukevat tässä tilanteessa ammatillisesti ja nostavat valmiuksia uuden hahmottamiseen.
Yhteistyö sivistyksen kentällä yli rajojen, niin maantieteellisten kuin yksityisen ja julkisenkin sektorin, on tiivistymässä. Tätä on saatava lisää ja näkyvämmäksi toimeliaisuuden ylläpitämiseksi. Hyvinvoivassa kaupungissa on hyvinvoivia ihmisiä, joilla on tuntuma, että oman elämän hallinta sujuu.
Helsingin ja Vantaan yhdistymisestä puhutaan yhä merkittävimmin äänenpainoin. Yhteistyö työväenopistojen välillä myös kielirajojen yli on jo tätä päivää. Uudistuva kaupunkirakenne tulee laittamaan palikoita uuteen järjestykseen. Vapaan sivistystyön on oltava valmiina pohtimaan tärkeimpiä päämääriään ja tasapainottamaan tarpeet ja resurssit entistä laajemmalla alueella.
Tämä ei ole viimeinen taloudellinen kriisi, näitä tulee ehkäpä vielä kiihtyvään tahtiin. Lama tappaa paljon vanhaa ja epäkäytännöllistä, mutta erittäin paljon hyvääkin menee piloille, jos siitä ei pidetä parempaa huolta. Työllisyyden hoito on tällä kierroksella keskeisellä sijalla. Sivistystyön on onneksi tällä kertaa nähty olevan osa niitä siemeniä, joista myös tähän voidaan kasvua hakea.
Siemenet tarvitsevat kuitenkin vettä ja ravinteita, osaisiko apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen kertoa, miten näitä annostellaan, jotta kasvu olisi laajaa ja vireää.
Annukka Mickelsson
Taloudellisen varmuuden aika ei vielä ole alkanut, vaikka heikkoja merkkejä siitä onkin jo nähtävissä. Kulutus on piristymässä ja katseet kääntymässä kohti tulevaisuutta. Syksyn tukalaa aikaa laimennetaan pienillä piristyksillä.
Suomeen rantautunut slow life, jota myös huikeimmat kutsuvat köyhäilyksi, iskeytyi samaan aikaan mieliin kuin myös talouden kehitys saavutti yhden lakipisteensä liiraten väistämättömään jarrutukseen. Piti ja sai pysähtyä miettimään huomista uudesta näkökulmasta.
Suurin osa ihmisistä osaa ottaa tästä uudesta tilanteesta myös vaarin ja ohjaa mielenkiintonsa itseensä ja lähiympäristöönsä. Monen kalliimman asian kustannuksella ajanvietto omassa kotikaupungissa omien naapureiden kanssa nousee arvossa. Teatteri, kirjasto, kurssit yksin tai yhdessä ystävien tai perheen kanssa on suositumpaa kuin aikoihin.
Ilman kaupungin merkittävää tukea nämä mahdollisuudet olisivat huomattavasti rajoitetummat. Hyvinvointia luodaan sivistyksellä.
Lisääntynyt sivistyspalvelujen kysyntä tarkoittaa, että lamaan ei lamaannuta, vaan haetaan aktiivisesti tapoja pitää omaa oppimista ja sosiaalista kanssakäymistä yllä.
Ei ole mairittelevaa saada lisää vapaa-aikaa, kun tuntee tehneensä työnsä niin hyvin kuin pystyy, ja kun muiden päätökset johtavat oman toimenkuvan rajuun muutoksen. Vahva ihminen kykenee muuttamaan tässä latautuneen energian toimintaan ja hakemaan uusia haasteita totutun työkuvionsa ulkopuolelta.
Kaupungin ja valtion taloustilanne ei tee sivistyspalvelujen järjestämistä helpommaksi. Paljon aikaa ja resursseja halutaan suunnata tahoille, jotka ovat nimetty vain työttömyyden hoitoon. Työttömyyden pahin vitsaus on kuitenkin henkinen lamaannus. Sen yli pääsemiseksi olisi kasvettava henkisesti ja löydettävä oma tahtonsa tulevaisuuden siemeniksi. Kriisi usein pakottaa toimintaan, joskus jopa helpottaa päätöksentekoa siirtyä kokonaan toisenlaisiin tehtäviin tai elämäntapaan.
Sitä tärkeämpää on, että kaupungilta löytyy palveluja, jotka tukevat tässä tilanteessa ammatillisesti ja nostavat valmiuksia uuden hahmottamiseen.
Yhteistyö sivistyksen kentällä yli rajojen, niin maantieteellisten kuin yksityisen ja julkisenkin sektorin, on tiivistymässä. Tätä on saatava lisää ja näkyvämmäksi toimeliaisuuden ylläpitämiseksi. Hyvinvoivassa kaupungissa on hyvinvoivia ihmisiä, joilla on tuntuma, että oman elämän hallinta sujuu.
Helsingin ja Vantaan yhdistymisestä puhutaan yhä merkittävimmin äänenpainoin. Yhteistyö työväenopistojen välillä myös kielirajojen yli on jo tätä päivää. Uudistuva kaupunkirakenne tulee laittamaan palikoita uuteen järjestykseen. Vapaan sivistystyön on oltava valmiina pohtimaan tärkeimpiä päämääriään ja tasapainottamaan tarpeet ja resurssit entistä laajemmalla alueella.
Tämä ei ole viimeinen taloudellinen kriisi, näitä tulee ehkäpä vielä kiihtyvään tahtiin. Lama tappaa paljon vanhaa ja epäkäytännöllistä, mutta erittäin paljon hyvääkin menee piloille, jos siitä ei pidetä parempaa huolta. Työllisyyden hoito on tällä kierroksella keskeisellä sijalla. Sivistystyön on onneksi tällä kertaa nähty olevan osa niitä siemeniä, joista myös tähän voidaan kasvua hakea.
Siemenet tarvitsevat kuitenkin vettä ja ravinteita, osaisiko apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen kertoa, miten näitä annostellaan, jotta kasvu olisi laajaa ja vireää.
Annukka Mickelsson
30.9.2009
Vanhakin oppii
Taina Törmä, Helsingin työväenopiston johtava rehtori
Olen usein kirjoittanut ja puhunut oppimisesta. Millaisiin oppimisen tilanteisiin olen joutunut kuluvana kesänä? Tässä pari esimerkkiä.
Omistan auton, jonka toivoisin olevan kohtuullisen siistin ja hoidetun oloisen. Käytän sitä huolloissa huolto-ohjelman mukaan ja muistan joskus jopa mitata rengaspaineet. Vaikka en niin usein kuin suositukset sanovat – lämpötilan suuren vaihtelun myötä kuulemma pitäisi. Sisätilojen imurointi on ollut ongelmallista sen jälkeen, kun en enää asu talossa, jonka ulkoseinään on propattu sähköpistoke. Nyt joudun nyhtämään kissankarvat irti teippiharjalla.
Mutta eniten vaivaa on aiheuttanut auton ulkopinnan likaantuminen. Sen pesin ennen painepesurilla kotini pihalla. Mutta enpä pese enää, kun kerrostalon seinästä ei pistoketta ja hanaa löydy. Oppimiskokemukseni oli auton konepesu. Ystäväni lähti oppaaksi. Menimme huoltoasemalle ja ihmettelin pesuvaihtoehtoja. Ystäväni neuvoi ottamaan koko paketin eli pesun ja vahauksen, sisältäen myös alapohjan pesun. Lisäksi lunastin kahdella eurolla imurointipoletin. Suuntasin pesulaitteen vierelle ja saman tien sisään. Radioantenni irti, vaihde pois ja käsijarru päälle, näinköhän se meni. Ystäväni kertoi tehneensä aikoinaan itse kaksi virhettä jo tässä vaiheessa. Oli jäänyt auto vapaalle ja antenni pystyyn. Seuraavalla kerralla hänkin osasi.
Pesu meni tyylikkäästi ja autosta tuli puhdas. Juttelin huoltoaseman naispuolisen työntekijän kanssa osaamattomuudestani ja hän ilahtui ideasta, että huoltoasema voisi järjestää auto-osaamattomille pikaperehdytyksiä laitteistojensa käyttöön.
Oppimisen tunnusmerkkinä ovat motivaatio ja osaaminen. Nyt minun pitäisi mennä nopeasti pesettämään autoni uudelleen, jotta opittu vakiintuisi päähäni ja sieluuni. Ja sitten minun pitäisi käyttää se imurointipoletti, kunhan löydän Helsingistä huolto-aseman, jossa se toimii.
Toinen oppimisesimerkki on tämä blogi: kesällä, juuri ennen kesälomaa kävimme rönsyävän ja hauskan keskustelun työväenopiston uusista sosiaalisen median muodoista tietotekniikkasuunnittelijan ja tiedottajan kanssa. Heittäydyin oppijaksi ja kokijaksi, kun sanoin, että voisin aloittaa opiston blogin. Kukin kirjoittaja singahduttaa blogipallon aina uudelle kirjoittajalle. Itselleni blogi tarjoaa opetusohjelman pääkirjoitusta kevyemmän kanavan ajatusten ilmaisemiseksi ja kirjoitustaidon ylläpitämiseksi.
Pallo lentää nyt johtokuntamme puheenjohtajalle Annukka Mickelssonille.
Syysterveisin
Taina Törmä
Ps. Paideia-seminaari Tampereella 9.10. kokoaa yhteen Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen opiskelijoita ja opettajia sekä muita aikuiskasvatuksen ystäviä vuosien varrelta. Katso ohjelma http://www.sivistys.net/?action=juttu&ID=4130.
Olen usein kirjoittanut ja puhunut oppimisesta. Millaisiin oppimisen tilanteisiin olen joutunut kuluvana kesänä? Tässä pari esimerkkiä.
Omistan auton, jonka toivoisin olevan kohtuullisen siistin ja hoidetun oloisen. Käytän sitä huolloissa huolto-ohjelman mukaan ja muistan joskus jopa mitata rengaspaineet. Vaikka en niin usein kuin suositukset sanovat – lämpötilan suuren vaihtelun myötä kuulemma pitäisi. Sisätilojen imurointi on ollut ongelmallista sen jälkeen, kun en enää asu talossa, jonka ulkoseinään on propattu sähköpistoke. Nyt joudun nyhtämään kissankarvat irti teippiharjalla.
Mutta eniten vaivaa on aiheuttanut auton ulkopinnan likaantuminen. Sen pesin ennen painepesurilla kotini pihalla. Mutta enpä pese enää, kun kerrostalon seinästä ei pistoketta ja hanaa löydy. Oppimiskokemukseni oli auton konepesu. Ystäväni lähti oppaaksi. Menimme huoltoasemalle ja ihmettelin pesuvaihtoehtoja. Ystäväni neuvoi ottamaan koko paketin eli pesun ja vahauksen, sisältäen myös alapohjan pesun. Lisäksi lunastin kahdella eurolla imurointipoletin. Suuntasin pesulaitteen vierelle ja saman tien sisään. Radioantenni irti, vaihde pois ja käsijarru päälle, näinköhän se meni. Ystäväni kertoi tehneensä aikoinaan itse kaksi virhettä jo tässä vaiheessa. Oli jäänyt auto vapaalle ja antenni pystyyn. Seuraavalla kerralla hänkin osasi.
Pesu meni tyylikkäästi ja autosta tuli puhdas. Juttelin huoltoaseman naispuolisen työntekijän kanssa osaamattomuudestani ja hän ilahtui ideasta, että huoltoasema voisi järjestää auto-osaamattomille pikaperehdytyksiä laitteistojensa käyttöön.
Oppimisen tunnusmerkkinä ovat motivaatio ja osaaminen. Nyt minun pitäisi mennä nopeasti pesettämään autoni uudelleen, jotta opittu vakiintuisi päähäni ja sieluuni. Ja sitten minun pitäisi käyttää se imurointipoletti, kunhan löydän Helsingistä huolto-aseman, jossa se toimii.
Toinen oppimisesimerkki on tämä blogi: kesällä, juuri ennen kesälomaa kävimme rönsyävän ja hauskan keskustelun työväenopiston uusista sosiaalisen median muodoista tietotekniikkasuunnittelijan ja tiedottajan kanssa. Heittäydyin oppijaksi ja kokijaksi, kun sanoin, että voisin aloittaa opiston blogin. Kukin kirjoittaja singahduttaa blogipallon aina uudelle kirjoittajalle. Itselleni blogi tarjoaa opetusohjelman pääkirjoitusta kevyemmän kanavan ajatusten ilmaisemiseksi ja kirjoitustaidon ylläpitämiseksi.
Pallo lentää nyt johtokuntamme puheenjohtajalle Annukka Mickelssonille.
Syysterveisin
Taina Törmä
Ps. Paideia-seminaari Tampereella 9.10. kokoaa yhteen Tampereen yliopiston aikuiskasvatuksen opiskelijoita ja opettajia sekä muita aikuiskasvatuksen ystäviä vuosien varrelta. Katso ohjelma http://www.sivistys.net/?action=juttu&ID=4130.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
