Tulevaisuuden siemenet

Annukka Mickelsson, johtokunnan puheenjohtaja

Taloudellisen varmuuden aika ei vielä ole alkanut, vaikka heikkoja merkkejä siitä onkin jo nähtävissä. Kulutus on piristymässä ja katseet kääntymässä kohti tulevaisuutta. Syksyn tukalaa aikaa laimennetaan pienillä piristyksillä.

Suomeen rantautunut slow life, jota myös huikeimmat kutsuvat köyhäilyksi, iskeytyi samaan aikaan mieliin kuin myös talouden kehitys saavutti yhden lakipisteensä liiraten väistämättömään jarrutukseen. Piti ja sai pysähtyä miettimään huomista uudesta näkökulmasta.

Suurin osa ihmisistä osaa ottaa tästä uudesta tilanteesta myös vaarin ja ohjaa mielenkiintonsa itseensä ja lähiympäristöönsä. Monen kalliimman asian kustannuksella ajanvietto omassa kotikaupungissa omien naapureiden kanssa nousee arvossa. Teatteri, kirjasto, kurssit yksin tai yhdessä ystävien tai perheen kanssa on suositumpaa kuin aikoihin.

Ilman kaupungin merkittävää tukea nämä mahdollisuudet olisivat huomattavasti rajoitetummat. Hyvinvointia luodaan sivistyksellä.

Lisääntynyt sivistyspalvelujen kysyntä tarkoittaa, että lamaan ei lamaannuta, vaan haetaan aktiivisesti tapoja pitää omaa oppimista ja sosiaalista kanssakäymistä yllä.

Ei ole mairittelevaa saada lisää vapaa-aikaa, kun tuntee tehneensä työnsä niin hyvin kuin pystyy, ja kun muiden päätökset johtavat oman toimenkuvan rajuun muutoksen. Vahva ihminen kykenee muuttamaan tässä latautuneen energian toimintaan ja hakemaan uusia haasteita totutun työkuvionsa ulkopuolelta.

Kaupungin ja valtion taloustilanne ei tee sivistyspalvelujen järjestämistä helpommaksi. Paljon aikaa ja resursseja halutaan suunnata tahoille, jotka ovat nimetty vain työttömyyden hoitoon. Työttömyyden pahin vitsaus on kuitenkin henkinen lamaannus. Sen yli pääsemiseksi olisi kasvettava henkisesti ja löydettävä oma tahtonsa tulevaisuuden siemeniksi. Kriisi usein pakottaa toimintaan, joskus jopa helpottaa päätöksentekoa siirtyä kokonaan toisenlaisiin tehtäviin tai elämäntapaan.

Sitä tärkeämpää on, että kaupungilta löytyy palveluja, jotka tukevat tässä tilanteessa ammatillisesti ja nostavat valmiuksia uuden hahmottamiseen.

Yhteistyö sivistyksen kentällä yli rajojen, niin maantieteellisten kuin yksityisen ja julkisenkin sektorin, on tiivistymässä. Tätä on saatava lisää ja näkyvämmäksi toimeliaisuuden ylläpitämiseksi. Hyvinvoivassa kaupungissa on hyvinvoivia ihmisiä, joilla on tuntuma, että oman elämän hallinta sujuu.

Helsingin ja Vantaan yhdistymisestä puhutaan yhä merkittävimmin äänenpainoin. Yhteistyö työväenopistojen välillä myös kielirajojen yli on jo tätä päivää. Uudistuva kaupunkirakenne tulee laittamaan palikoita uuteen järjestykseen. Vapaan sivistystyön on oltava valmiina pohtimaan tärkeimpiä päämääriään ja tasapainottamaan tarpeet ja resurssit entistä laajemmalla alueella.

Tämä ei ole viimeinen taloudellinen kriisi, näitä tulee ehkäpä vielä kiihtyvään tahtiin. Lama tappaa paljon vanhaa ja epäkäytännöllistä, mutta erittäin paljon hyvääkin menee piloille, jos siitä ei pidetä parempaa huolta. Työllisyyden hoito on tällä kierroksella keskeisellä sijalla. Sivistystyön on onneksi tällä kertaa nähty olevan osa niitä siemeniä, joista myös tähän voidaan kasvua hakea.

Siemenet tarvitsevat kuitenkin vettä ja ravinteita, osaisiko apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen kertoa, miten näitä annostellaan, jotta kasvu olisi laajaa ja vireää.

Annukka Mickelsson