Identiteettiä etsimässä

Marjo Yli-Piipari, suomen kielen johtava opettaja

Suomalaisten maahanmuuttajien opiskeluolot Fuengirolassa vaikuttavat suopeilta. Vuosittain lähemmäs 3 000 valohoitotunnin lisäksi suomalaiselle kaupungin asukkaalle on tarjolla monipuolista aikuiskoulutusta ja toimintaa opetusministeriön tukemassa Sofia-opistossa. Somedi-hankkeen yhteydessä kuultaneen lisää siitä, miten suomalaiset ovat kotoutuneet Marbellan ja Málagan kaupungin välissä sijaitsevaan Fuengirolaan.

Entä miten kotoutuvat Helsinkiin tulleet maahanmuuttajat Pohjolan harmaampiin ja viileämpiin maisemiin ja tottuvat suomen kielen laskevaan intonaatioon? Miten ja millaiseksi identiteetti muotoutuu uudessa kulttuurissa? Jotkut tulevat pakolaisina, jotkut taas työn, opiskelun tai perheen perässä. Oli tilanne mikä tahansa, muutto vaikuttaa väistämättä identiteettiin. Kotoutumisprosessi voi olla henkisesti kivulias, lamauttaa toimintakyvyn ja kestää vuosikausia. Jotkut taas voivat kokea muuton ja muutoksen jopa innostavana. Kotoutumiseen vaikuttavat muuttajan taustan lisäksi uudet olosuhteet, asenteet maahanmuuttajia kohtaan, sosiaaliset verkostot ja tietenkin uuden kielen oppiminen. Kotoutuminen on varmaan syvimmiltään juuri uuden identiteetin löytämistä, tasapainon saavuttamista uudessa ympäristössä.

Viimeisimmässä Monitori-lehdessä (4/2009) Otavan opiston kansainvälisten suhteiden koordinaattorin Enrique Tessierin mukaan viimeisten kymmenen vuoden aikana lakiuudistuksilla on ollut positiivinen merkitys maahanmuuttajien uuden identiteetin muotoutumisessa.

Parhaillaan työn alla on uusi kotouttamislaki. 90-luvulla valmisteltu nykyinen kotouttamislaki ei enää ole toimiva tilanteessa, jossa yhä useampi tulee maahan työn tai opiskelun vuoksi tai perhesiteen perusteella. Humanitaarisista syistä Suomeen muuttaneiden osalta 90-luvun laki on melko toimiva. Uudessa laissa huomio tullaan ilmeisesti suuntaamaan erityisesti lasten, nuorten ja kotona olevien puolisoiden kotoutumis- ja koulutusmahdollisuuksiin. Tarkoitus on myös ylipäätään helpottaa ja nopeuttaa koulutukseen pääsyä. Monenlaisia ja perusteltuja mielipiteitä on siitä, pitäisikö yhteiskunnan toimenpiteisiin nojautuvan kotoutumisen kestää vähemmän vai enemmän kuin kolme vuotta. Varmaa on, että kahdessa tai kolmessa vuodessa harva saavuttaa syvällistä kielitaitoa. Arjesta voi kuitenkin selviytyä vähemmälläkin kielitaidolla – niin työelämässä kuin asiointitilanteissakin. Ja juuri näissä arjen tilanteissa kotoutuminen viime kädessä tapahtuu.

Kansainvälisissä kommunikaatiotilanteissa – olimme sitten ulkomailla tai kotimaassa – joudumme erityisellä intensiteetillä kohtaamaan oman identiteettimme. Se tekee kulttuurienvälisestä kommunikaatiosta paitsi haastavaa myös kiehtovaa ja opettavaista. Blogipallo pomppii nyt takaisin Helsinginkadulle aluerehtori Eero Julkuselle.

Marjo Yli-Piipari