12.3.2010

Sinä ja Minä – kuin jää ja vesi

Ulla Tarvainen, teatteri-ilmaisun opettaja

Räystään reunalta roikkuu jääpuikko. Aika ajoin sen kärkeen ilmestyy auringon häikäisemä vesipisara. Pisara putoaa, mutta hetken kuluttua sen perään tulee toinen vielä suurempi pisara. Nyt koko jääpuikko loistaa kristallina. Jää alkaa sulaa. Olen lumoutuneena seurannut luonnon häikäisevää vuorovaikutustapahtumaa. Aitoa kohtaamista. Se on siinä. Erilaisuudet kohtaavat sulassa sovussa ja kolmas osapuoli valo (joka muuten on sukua ilolle!) harmonisoi säteillään koko tapahtuman ”jostakin ylhäältä”.

Harmoninen yhdessä kokeminen, vuorovaikutustapahtuma kauneimmillaan häikäisee, sulattaa jäätä, luo uusia muotoja niin sisäisiin kuin ulkoisiin särmiimme (kansainväliset lumienkelit!) luo aitoa kohtaamista. Se on ravintoa jota kaipaamme ja tarvitsemme vahvistuaksemme itse ja vahvistaaksemme toisia. Tämän kokeminen vasta antaa meille aidon ahdollisuuden sekä itsen että asioiden kasvamiseen ja kehittymiseen. Voi jopa käydä niin, että sen myötä saavutamme – jos nyt emme tohdi käyttää ilmaisua onnellisuutta – niin ainakin tyytyväisyyttä. Sirkun heittämä pallo ei siis ole aivan mikä tahansa ilmapallo.

Minulle on jäänyt mieleen jo ammoin kuulemani filosofi Reijo Wileniuksen luento. Hän esitti, että elämässä, jossa aineellinen hyvinvointi on pääsääntöisesti kunnossa suurimmaksi ongelmaksi tulee se, kuinka tulen toimeen muiden kanssa. Ajatus on ”riivannut” minua siitä lähtien. ”Riivannut” hyvällä tavalla, sillä usein vastausten ja selitysten hakeminen on antoisampaa kuin itse vastaukset. Ja epäilen, josko tämän aiheen piirissä oikeita vastauksia onkaan.

Mutta voidellaanpa joitakin eväsleipiä. Alati monimuotoistuvassa ja moniarvoisemmassa maailmassa voivat tarvikeaineet aidon kohtaamisen eväisiin löytyä yllättäviltä tahoilta – jos olemme itse valmiita vastaanottamaan. Voi valita suoko itselleen (ja toiselle) mahdollisuuden vai ei.

Tarveaineet eivät siis sellaisinaan riitä. Aito kohtaaminen on myös ”leivottava” ja ”taikinan kohoamista” saa rauhassa ihmetellä. Jos lämpötila ja tuulet ovat suotuisat, syntyy kaikkia osapuolia ja aisteja ravitseva, jopa rikastuttava eväsleipä. Martin Buber kuvaa aidon kohtaamisen mysteeriä hienosti. Se on tapahtuma, jota ei voi pakottaa, sitä voi vain toivoa ja rukoilla. Siinä kohtaavat samanarvoiset Sinä ja Minä, ei epäsuhtaiset Minä ja Se.

Aurinkoisena maaliskuun sunnuntaina opiston opettajainkokouksessa pääsin osalliseksi rikastuttavaan yhdessä kokemisen hetkeen. Tapahtuman kätilönä toimi Irakista lähtöisin oleva yhteisöpedagogi Melody Karvonen. Luennossaan hän käsitteli juuri aihetta ”Miten tulla toimeen muiden ihmisten kanssa?”. Välittömyydellään, jossa oli ripaus heinovaraista henkilökohtaisuutta, hän kosketti kuulijoita, antoi mahdollisuuden osallisuuteen.

Melodyn esimerkit, kuten se joka paljasti hänen syntymävuodekseen 1331 kun persialainen ajanlasku käännetään meidän ajanlaskuumme, sisälsivät kaikki tragikomedian ainekset. Kuulijat riemuitsivat myötätuntoisina. Hänen kertomansa nolostumisen tai hämmentymisen kokemukset olivat aitoja ja koskettavia, ja kuulija pystyi helposti samaistumaan niihin.

Melodyn viesti oli: kohtaa aito ihminen, älä kulttuuria. Kuten hyvä näyttelijä yleisöä koskettavassa teatteriesityksessä, Melody paljasti jotakin itsestään, yksityisestä tuli yleistä. Syvimmillään aidon kohtaamisen kokemus ei välttämättä tuntunut kuitenkaan Melodyn ja kuulijajoukon välillä, vaan paljon puhuvissa katseissa, päännyökytyksissä, huokauksissa ja hymyissä, joita kuulijat keskenään loivat. Itselle kuin lahjaksi saatu tunne haluttiin jakaa, tehdä kokemuksesta yhteinen.

Minulla on ollut ilo päästä osalliseksi näistä kokemuksista myös vetämilläni teatterikursseilla. Kenellekäänhän ei liene enää epäselvää se tosiasia, että kulttuuri ja taide lisäävät ihmisen kokonaisvaltaista hyvinvointia, varsinkin kun aiheesta on jo tuhdisti tutkimuksia.

Vai onko se kaikki sittenkin pelkkää markkinamiesten huuhaata? Kysytäänpä asiaa asiantuntijalta. Mistäpä muualta sellainen löytyy kuin työväenopiston kokeneiden, kulttuuria ja taidetta harrastaneiden asiakkaiden piiristä.

Ota koppi, Tero Virtakainen. Työväenopistossa monet kurssit käyneenä on sinulla varmasti näkemystä siitä, miten se kulttuuri ja taide sitä hyvinvointia oikein lisää.