Todellista oppimista

Taina Törmä, johtava rehtori

Istun Tampereen keskussairaalan kahviossa, ulkona paistaa kaivattu aurinko. Vein 88-vuotiaan äitini juuri kaihileikkaukseen. Kysyin vielä erotessa, kumpiko silmä se nyt olikaan. Vasen.

Tämä viikonloppu on kuulunut äidilleni ja miehille. Viimeksi mainittuja tosin olen tavannut vain kulttuurin välityksellä: tv:stä lauantai-iltana Kurosawan Seitsemän samuraita, sitten eilen oikeissa elokuvissa Miesten vuoro ja illalla vielä Koiso-Kanttilan elokuva miesten tunteista.

Oma elämäni jakautuu edelleen Tampereen ja Helsingin välille. Helsingissä on työ ja siihen liittyvät ihmissuhteet. Tampereella ovat läheiset, perhe ja ystävät. Lähes neljän Helsinki-vuoden jälkeen voin yrittää ymmärtää, mitä elämässäni ja minulle on tapahtumassa. Kaikki viikonlopun tapahtumat ovat puhutelleet minua: eniten äitini leikkauksen tukihenkilönä olo sekä Koiso-Kanttilan elokuva, jossa päähenkilö Kalle etsi elämänsä ja tunteidensa ydintä.

Opisto järjestää opiskelumahdollisuuksia erilaisista aiheista, tarjoaa mahdollisuuksia oman persoonallisuuden kehittämiseen ja tietojen ja taitojen lisäämiseen. Missä näihin elämän suuntaamispohdintoihin voisi saada oppia?

Olen monesti miettinyt omaa rooliani opiston johdossa ja sitä, mikä siinä roolissa on itseäni ja mikä opetuksen ja koulutuksen tulosta. Enhän ole opiskellut johtamista pääaineenani, vaan koulutuksen suunnittelua. Tärkein johtamiskoulutukseni on ollut monivuotinen ryhmänohjauskoulutus 1990-luvulla, missä kävimme läpi erilaisia ryhmätilanteita. Koulutus valaisi omaa ja muiden käyttäytymistä. Toiminnan takana olevat asiat ja tunteet puettiin sanoiksi ja vuorovaikutukseksi. Ilman sitä koulutusta olisin ollut hukassa todella monissa työtilanteissa ja miksei oman siviilielämänkin puolella.

Johtamistyössä oman persoonan tunteminen lienee kaikkein tärkein työkalu. Muuten ei näe olennaista, voi sekoittaa oman itsensä ja työn liikaa. Työn tuomia tunteita, niin ongelmien kuin ilojenkin aiheuttamia, on osattava kohdata ja käsitellä itsensä tuntemisen kautta.

Minulla on tätä kirjoittaessani lomapäivä. Loman – vaikka vain yhden päivän – tarkoitus on rentoutua ja katsoa (työ)elämää vähän kauempaa. Tämä lomapäivä ollut merkittävä jo nyt aamulla klo 8.30. Ulkona paistaa aurinko ja aion myös istua auringossa antaen lämmön tuntua kasvoilla.

Heitän blogipallon Jonna Martikaiselle, opiston johtavalle kotitalouden opettajalle sekä Pia Castrén-Aaltoselle, johtavalle yhteiskunnallisten aineiden opettajalle. Ehkä syntyy yhteisblogi, teemana vaikka opisto ja hyvinvointi.

Taina Törmä (huhtikuussa)

Ps. Äidin leikkaus sujui hyvin ja näkökenttä kirkastuu päivä päivältä.