Opetuksen suunnittelun johtamisesta

Kaj Lyytinen, apulaisrehtori

Helmikuussa 2010 sain viestin "Blogipallo vierii tästä apulaisrehtori Kaj Lyytiselle ja pallossa lukee opetuksen suunnittelun johtaminen."

Tässä joitain teemaan liittyviä ajatelmia ja joitain ydinkohtia mahdollisen keskustelun pohjaksi. Blogia en alunperin ollut ajatellut kirjoittaa, sillä olen ajatellut näiden asioiden olevan ensisijaisesti opistomme sisäisesti käsiteltäviä. Mutta kenties jossain muuallakin on jotain vastaavaa tapahtumassa.

Historioitsija kun olen, niin en malta olla kertaamatta parin viime vuosikymmenen kehitystä. 1980-luvulla opiston sekä opetuksesta vastaavat että opetuksen ja opiston kehittämisestä vastaavat kokoontuivat kaikki yhteen huoneeseen sopimaan asioista. Asiat hoituivat ilman suurempia "byrokraattisia" ponnistuksia. Muistioita tehtiin ja suunnitelmia laadittiin. Asiat olivat melko selkeitä ilman turhaa problematisointia.

Ajan myötä ilmeni tarvetta yhä uusille opetuksen tueksi tarvittaville toiminnoille. Aluksi opisto sai täyspäiväisiä aluerehtoreita ja kuukausipalkkaisia johtavia ja suunnittelevia opettajia. Sitten omia opetus-, asiakaspalvelu- ja hallintotiloja sekä opistosihteereitä ja -isäntiä. Asiakkaista ei tosin "saanut" puhua vaan opiskelijoista. Nyt tarvittiinkin jo toisenlaista organisoitumista toiminnan pyörittämiseen ja kehittämiseen. Pidettiin jopa omia seminaareja, joissa käytiin läpi kehittämiskohteita – alueopistojen organisoitumista ja opetuksen suunnittelumekanismeja. Tehtiin prosessikaavioita konsulttien opein ja avustuksilla. Perimmäinen lähtökohta oli kuitenkin edelleen opetukselle ja opiskelijoille paras opisto. Mukaan tuli myös opetuksen tueksi tarvittavien toimintojen kehittäminen.

Nyt vuosituhannen ensimmäisen kymmenvuotisjakson päättyessä on opiston henkilökuntarakenne hyvin erilainen kuin katsaukseni alkuvuosina. Erityisesti opiston hallintoon ja tukitehtäviin on saatu lisää osaajia. Muutos on tuonut mukanaan ilmeisen tarpeen kehittää tukitoimintoja. Siispä järjestämme seminaareja, työpajoja ja yhä enenevässä määrin kokouksia, joissa kehitetään hallintoa ja opetuksen tukitoimintoja, ei alisteisina opetukselle ja sen tavoitteille vaan aivan itsenäisinä toimintoina. Opiskelijat ovat korvaantuneet asiakkailla. Tässä ei ole mitään kummallista; hallinto ymmärtää hallintoa ja kehittää hallintoa. Tällaiselle on myös ulkoisia paineita: keskushallinnon viranomaiset ymmärtävät hallintoa ja vuorovaikutuksessa eri tahojen kanssa kehittävät hallintoa.

Entä opetus. Opettajat tahtovat ja ovat velvollisia olemaan mukana kehittämässä opistoa. Siispä heitäkin on mukana seminaareissa, työpajoissa jne. Tilanne on heidän kannalta ristiriitainen: heidän ajastaan menee yhä suurempi osa hallinnon ja tukipalvelujen kehittämiseen. Ja tämä on poissa opetuksesta, substanssista ja sen kehittämisestä eli päätyöstä eli siitä mikä on opiskelijan kannalta oleellisinta ja jota varten opisto on olemassa.

Mitä on opetuksen suunnittelun johtaminen? Viestimistä yhteisistä tavoitteista ja tahtotilan muodostaminen yhdessä muiden kanssa saavuttaa tavoitteet. Tuntimääristä päättämistä, aineittaisista kiintiöistä sopimista, kohderyhmien määrittelyä, opetushenkilöresursseista huolehtimista, lukuisten detaljien mukaan ottamista ts. perustan rakentamista, jotta tavoitteena oleva laaja ja monipuolinen opetustarjonta kansalaisille toteutuu. Mutta yhä tärkeämpänä rinnalla kulkee johtajien vastuu opiston ydinprosessin – opetuksen suunnittelun, toteutuksen, seurannan ja arvioinnin – hyvinvoinnista. ja sen ytimessä on opettajien osaamisen ja ajankäytön kohdentuminen oikein.

Opettajien ammattitaidon karttuminen ja opetuksen sisältöjen tulevaisuudet eivät löydy opiston seinien sisältä, vaan muualta, sanotaan nyt vaikka verkostojen maailmasta. Tämän mahdollistaminen on opetuksen suunnittelun johtamisen suurin tehtävä.