Kansainvälisiä lumienkeleitä

Sirkku Ikonen, yhteiskunnallisten aineiden johtava opettaja, ts.

Eero Julkunen heitti ison pallon pompoteltavaksi: miten edistää kulttuurienvälistä vuorovaikutusta?

Osallistuin lokakuussa kaupungintalolla järjestettyyn Maahanmuutto ja monimuotoisuus -seminaariin ja mieleeni jäi erityisesti yksi puheenvuoro. Afganistanilainen mies esitti ensin kiitoksen suomalaiselle kotouttamispolitiikalle. Kielikoulutus on järjestetty erinomaisesti ja yhteiskunta pitää hyvän huolen maahanmuuttajista. Mutta kun kotouttamispaketti on suoritettu, on maahanmuuttaja tyhjän päällä.

Miten integroitua suomalaiseen yhteiskuntaan elleivät suomalaiset ole valmiita vastaanottamaan? Ilman ystäviä, ilman työpaikkaa, ilman osallisuutta suomalaiseen arkeen on mahdoton päästä osaksi yhteiskuntaa vaikka intoa ja halua löytyisi.

Maahanmuuttopolitiikkaa koskeva keskustelu Suomessa koskee usein kotouttamispolitiikkaa ja sitä, miten maahanmuuttajien sopeutuminen suomalaiseen kulttuuriin sujuisi mahdollisimman kitkattomasti.

Vuorovaikutuksessa on kuitenkin aina kaksi osapuolta. Kotoutamme maahanmuuttajia sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan, mutta miten me voisimme "monimuotoistaa" itseämme?

Helppoja ratkaisuja ei varmasti ole olemassa. Kulttuurien kohtaaminen ei ole yksinkertaista eikä aina helppoa. Yhtä usein kuin vuoropuhelua, syntyy yhteentörmäyksiä. Kulttuurintutkimuksen uranuurtaja Geert Hofstede onkin todennut, että ”kulttuuri on useammin konfliktin kuin synergian lähde. Kulttuurierot ovat parhaimmillaankin kiusa ja usein katastrofi.”

Yksi yritys kulttuurienväliseen vuorovaikutukseen on yhteiseurooppalainen Grundtvig-projekti IDEAS, jossa opisto on kumppanina mukana. Projektin tarkoituksena on edistää kulttuurien välistä dialogia ja hahmottaa eurooppalaista identiteettiä.

IDEAS-projektin osallistujat tapasivat Kajaanissa vähän yli viikko sitten. Kulttuurierojen hahmottaminen aloitettiin keräämällä stereotyyppejä eri kulttuureista.

Puhe kulttuurieroista jääkin usein ennakkoluulojen ja stereotypioiden tasolle. Arjessa kuitenkin kohtaavat aina yksilöt, eivät stereotyypit. Jokainen haluaa tulla huomatuksi ja kunnioitetuksi ihmisenä, ei vain kulttuurinsa edustajana.

IDEAS-tapaamisessa ei vielä pohdittu sitä, miten stereotypioista voisi päästä eteenpäin. Omalla tavallaan tapaaminen kuitenkin oli esimerkki siitä, miten stereotypiat voi ylittää.

Viikonlopusta jäi mieleen yhdessä nauraminen, yhdessä saunominen, yhdessä kokeminen. Prahalainen Hana sukelsi kerta kerran jälkeen saunasta lumeen tekemään enkeleitä. Sean Irlannista esitti runonsa “auringonpolttamana Fuengirolassa”. Puolalainen Vitek räpsi kuvia lumikenkäretkeltä Facebookiin lähetettäväksi. Eero Suomesta kantoi uskollisesti mukanaan kanneltaan kuin Asterixin trubaduuri.

Viikonlopun jälkeen meillä on yhteisiä kokemuksia, pala yhteistä historiaa. Vaikkakin lyhyt, kuitenkin yhteinen. Loimme vähän omaa yhteistä kulttuuriamme ja seuraava tapaamisemme toukokuussa on jo ystävien tapaaminen.

Miten opisto voi edistää kulttuurien välistä vuorovaikutusta? Edistämällä ihmisten välistä vuorovaikutusta: tarjoamalla tilaisuuksia kokea ja elää yhdessä, ystävystyä, tehdä yhdessä, luoda yhteistä historiaa.

Ja pallo lähtee seuraavaksi teatteri-ilmaisun opettaja Ulla Tarvaiselle. Millaisia eväitä voimme antaa yhdessä kokemiseen?