Työväenopiston opiskelijana

Taina Törmä, johtava rehtori

Blogi on odotuttanut kirjoittamistaan. Aiheita on liiaksikin asti, mutta näppäimistö ei ole kutsunut. Teemat seilaavat mielessä: opiston tärkeys ihmisten arjessa, mukautuminen ensi vuoden budjettiin jne. Myös opiston henkilöstökysymykset ovat tärkeitä ja vaativat niin ajattelutyötä kuin toimenpiteitä. Tilat ja talot ovat olleet yksi tämän talven – kohta jo menneen – vakioaihe.

Mutta aloitanpa omista opiskelijan kokemuksistani. Olen joogannut tämän kevätkauden ahkerasti keskiviikkoiltaisin Silkkikutomossa. Joogaa voi harrastaa kotonakin, kun osaa perusliikkeitä ja pystyy hiljentämään mieltään, asettumaan vain kuuntelemaan oloaan. Silti ryhmä ja ohjaus vetävät puoleensa. Joogan liikkeet ja vaikutus tehostuvat ja syvenevät, kun ympärillä on 20 muuta samaa ilmaa hengittävää. Olen kiitollinen yhteisistä hiljaisista hetkistä ohjaajalle Annikalle ja ryhmäläisille.

Toinen oppimiskokemukseni tulee kielten ryhmästä, englannin keskitason kurssista, jonne halusin mennä verestämään taitoani. Yllätyksekseni sain myös melkoisen määrän uutta kielitietoa – monenlaista venytettyä preesensiä ja muuta, mistä en ollut ennen kuullutkaan. Ryhmä otti meidät muutamat uudet hyvin vastaan, vaikka he olivat olleet yhdessä jo vuosia. Opettajan saumaton taito sitoi monenlaiset harjoitukset yhteen ryhmän osaamisen kanssa.

Molemmat kurssikokemukseni antoivat tärkeän oppijan näkökulman opistoon. Opettaja tai ohjaaja opettaa oppiainetta, ryhmäläiset huolehtivat sekä itsestään että toisistaan. Tunteja leimaavat positiivisuus ja suoranainen innostus.

Opiston kursseilla mukana olo tuotti näkyvästi hyvää oloa eli hyvinvointia osallistujille. Molemmilla kursseilla kerättiin kirjallinen kurssipalaute ja sen merkitystä korostettiin. Mietin, olisiko ollut vaikeaa antaa ns. kehittävää palautetta, jos sellaista olisi ollut. Opettaja keräsi palautteet ja näki ne tietenkin itse ensimmäisenä.

Omilta opettajan vuosiltani muistan kirjallisen palautteen merkityksen suurena. Toki suullista palautetta kerätään kurssin aikana pitkin matkaa. Jos joku keskeyttää opetuksen vuoksi opintonsa, heidän palautteensa olisi tosi tärkeää.

Opisto kerää tänä keväänä asukkaiden ja opiskelijoidensa mielipiteitä opistosta haastattelujen avulla. Myös henkilöstö ja suuri määrä sidosryhmien edustajia saavat vastatakseen kysymyspatteriston.

Opisto hakee tällä historiansa ensimmäisellä teetetyllä kyselyllä kokonaiskuvaa itsestään. Joku sanoisi sitä jopa mielikuvaksi tai imagoksi. Varsinaista koulutustarvekartoitusta ei tehdä, vaan opisto halutaan nähdä ikään kuin ulkopuolisin silmin. Iso asia on uusien opiskelijoiden mukaan saaminen – niin nuorten, keski-ikäisten kuin vanhemmankin polven.

Opisto haluaa kuulua ihmisten elämään osana arkea. Se haluaa tarjota eväitä muuttuvassa maailmassa elämiseen ja ymmärtämiseen sekä tarvittaessa maailman muuttamiseen kunkin omista lähtökohdista käsin.

Opistossa on pohdittu työttömien arkea – löytyykö kurssivalikoimasta ajallisia ja aiheen puolesta sopivia kursseja. Innostaako opiston tarjonta? Puuttuuko jotakin oleellista?

Näillä mietteillä suuntaan kohti lukukauden lopetusta ja kesäkauden kursseja, joita on tarjolla eri aiheista niin touko- kuin kesäkuussakin!

Taina Törmä